Arctic Adventures

Destination the Far North

Me and my photographer friend Riku Kylä headed up to Lapland, above the arctic circle. We were on an assignment for Inari-Saariselkä Tourism and our mission was to seek the arctic and experience the activities that the areas of Inari and Saariselkä has to offer.

Minä ja valokuvaajaystäväni Riku Kylä suuntasimme napapiirin pohjoispuolelle, kohti pohjoisinta Lappia. Matkamme toimeksiantaja oli Inari-Saariselän Matkailu ja meidän tehtävämme oli tutkia arktisia olosuhteita ja kokea mitä Inarin ja Saariselän alueilla on tarjota.

Day full of speed

The contrast between Southern Finland and Lapland is huge. In the south it has been like fall during the whole winter. When we reached the arctic circle and later Saariselkä in the far north of Lapland, we were amazed of the amount of snow. Road edges were at least one meter high and in the forest the snow coat was even deeper, as we noticed later.

Our first day in Saariselkä started with e-fatbike ride through the forests and fells. The fatbikes from Saariselkä Ski & Sport Resort were great looking and we were excited to start our bicycle adventure. I drive mountain biking enduro but both me and Riku had never driven a fatbike. We were having a blast on the tracks since the bikes were so fun to drive. With the electronic assistance anyone can have the joy that the bikes have to offer. The tracks around Saarielkä were in great condition despite the varying weather in the past few days. We were also content that our guide was master with the bikes and she knew the tracks really well.

We ended our first day with something that we could not have been prepared for. We had earlier agreed that we go to see the longest sledding hill in Europe. Our expectations were that we just go there quickly, slide it down and head to sauna. Our expectations were completely wrong. This 1200-meter-long hill was fierce. The speed that you gain coming down the hill, the snow splashing to your face and the bumps in the track were reasons why it took some time from us. It was so much fun though; I can’t remember when I had laughed so much. We had blast but at the same time we were actually a bit terrified. An experience that we can recommend trying while you are visiting Saariselkä.

Eteläisen Suomen ja lapin välinen kontrasti oli valtava. Etelässä olimme eläneet jatkuvaa marraskuuta läpi talven. Kun saavuimme napapiirille ja lopulta kohteeseemme Saariselälle, lumen määrä yllätti meidät täysin. Tienpiennar oli vähintään metrin korkuinen lumivalli ja lumensyvyys metsässä oli vielä suurempi, kuten myöhemmin saimme todeta.

Ensimmäinen päivämme Saariselällä alkoi fatbike sähköpyöräilyllä, läpi tunturien ja metsien. Saariselkä Ski & Sport Resortilta käyttöön saadut sähköläskipyörät olivat tyylikkäitä ja olimme innoissamme tulevasta pyöräretkestä. Itse ajan maastopyöräenduroa, mutta minulle ja Rikulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoimme läskipyörillä. Pyörillä ajo oli todella mukavaa ja helppoa. Sähköavustuksen ansiosta kuka vaan pystyy nauttimaan pyörien ja upeiden reittien tuottamasta ilosta. Saariselän alueella olevat pyöräilyreitti olivat myös loistavassa kunnossa, huolimatta viimepäivien säävaihteluista. Olimme myös erittäin tyytyväisiä, että oppaamme retkellä oli todella osaava pyöräilijä ja että hän tunsi reitit kuin omat taskunsa.

Ensimmäisen päivän loppuun päätimme vielä mennä pulkkamäkeen, johon emme kuitenkaan osanneet varautua sen vaatimalla tavalla. Tämä pulkkamäki ei ole mikä tahansa pulkkamäki, vaan Saariselällä sijaitsee Euroopan pisin mäki. Odotuksemme oli, että käymme nopeasti laskemassa mäen ja suuntaamme saunaan rentoutumaan. Odotuksemme olivat kuitenkin täysin vääriä. Tämä 1200 metrin pituinen mäki olikin melkoisen hurja. Vauhti, joka vain yltyy ja yltyy, naamalle lentävä lumi ja mäen töyssyt pitivät huolen siitä, että kyseessä ei ollut parin minuutin lasku. Hauskaa meille kuitenkin oli. En muista milloin olisin ollut samaan aikaan kauhuissani ja nauranut niin paljon. Ehdottomasti kokemisen arvoinen asia, kun vierailet Saariselällä.

From huskies to fells

For me and Riku, photography and filmmaking are jobs that we truly love to do. Like any other job, sometimes it is easier but sometimes there is quite long days to tackle through.

We started our day in the morning by getting to know to huskies at Frozen Lake Huskyfarm. We both had been on a few husky safaris before, but it was nice to notice that it is always fun to ride the sleigh through the winter scenery. I had also wondered during my previous visits to husky farms that why there are dogs that doesn’t look like huskies that much. There was good answer to that. The huskies that are used at least in Finland are mainly Alaskan Huskies which is different to the traditional Siberian Husky. Alaskan Huskies are mixed breeds with some other dogs which have good attributes that are needed when pulling a sleigh. That’s why the Alaskan Huskies don’t have distinguish look like Siberian Husky, but the look varies. Everyday you can learn something new.

From huskies we changed to bit bigger animals, horses. When I was a kid, I always wanted to be a horseman (what ever that means). I reckon that it came from my grandfather who was a farmer and owned horses, cows etc. When growing up they started to feel bug and scary though. But as we entered to the Polaris Point Horses, I noticed that there’s no need for fear. The horses were friendly and actually quite calming animals. We didn’t get the change to ride with them this time since we were taking pictures and filming all the time. The visit was very nice though and we got to see these majestic Finnhorses (Finland’s own horse breed).

While we were on the fly and the clock wasn’t that much yet, we decided to go altai skiing. Our initial plan was to do that next morning, but we wanted to be efficient. Next morning, we had time to edit heaps of pictures.

Altai skis are kind of a combination of snowshoes and skis. They come in different lengths for different purposes, but they all have this hairy grip in the bottom. We hadn’t tried them before and firstly we though that they weren’t that good, and we’d prefer normal snowshoes. While hiking around the fells, we quickly noticed though that they are pretty handy piece of equipment. It’s easier to move with them compared to snowshoes since you don’t need to lift your feet. And coming down is much easier since you can just slide down. I can suggest trying the altai skis if you still haven’t.

We were back at our accommodation late in the evening after roughly 12-hour day outdoors. I can tell you that we fall asleep quite fast.

Minulle ja Rikulle valo- ja videokuvaus on työtä, joiden tekemisestä aidosti pidämme. Kuten missä tahansa työssä, joskus on helpompaa, mutta joskus päivät saattavat venyä hyvinkin pitkiksi.

Aloitimme päivämme aamulla tutustumalla huskeihin, Frozen Lake Huskyfarmilla. Olimme molemmat vierailleet aiemmin huskytarhoilla, mutta kun pääsimme rekeen, niin huomasimme, nopeasti kuinka mukava aktiviteetti oli kyseessä, sillä saimme ajella läpi talvisen maiseman, luonnosta nauttien. Aiemmilla huskyfarmivierailuilla olin ihmetellyt, miksi monet koirat eivät näytä kovinkaan paljon huskeilta. Tähän kysymykseen sain kuitenkin vastauksen. Pääsääntöisesti Suomessa käytettävät huskyt ovat Alaskan Huskeja, joka ei ole virallinen koirarotu ja eroaa perinteisetä Siperian Huskystä. Alaskan Huskyt ovat sekoitettuja rotuja muiden koirien kanssa, joilla on hyviä ominaisuuksia, joita vetokoirat tarvitsevat. Näin niistä on saatu erinomaisia vetokoiria huskysafareilla työskentelyä varten. Ne voivat myös näyttää miltä vain, joten yhtä tiettyä ulkonäköä niillä ei ole. Joka päivä oppii jotain uutta.

Huskeista vaihdoimme hieman isompiin eläimiin, hevosiin. Kun olin lapsi, halusin isona hevosmieheksi (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Tämä juontuu varmaankin siitä, että isoisäni omista maatilan, jossa työskenteli ja hänellä oli hevosia, lehmiä ja muita eläimiä. Varttuessani koin kuitenkin, että hevoset olivat kasvaneet isoiksi ja pelottaviksi olennoiksi. Kun saavuimme Polaris Point Horses- hevostilalle, huomasin nopeasti, että hevosissa ei ole mitään pelättävää. Ne olivat oikein ystävällisiä ja itseasiassa rauhoittavia eläimiä. Me emme päässeet tällä kertaa ratsastamaan, koska kuvasimme koko ajan. Vierailu oli kuitenkin todella mukava ja oli upea päästä näkemää suomenhevosia.

Olimme hevostilalla vierailun jälkeen hyvässä vauhdissa, eikä kellokaan kello vielä kovinkaan paljon, päätimme lähteä vielä liukulumikenkäilemään. Alkuperäinen suunnitelmamme oli tehdä tämä aktiviteetti seuraavana aamuna, mutta halusimme olla tehokkaita. Aamulla meillä olikin runsaasti aikaa työskennellä kuvia editoiden.

Liukulumikengät ovat kuin yhdistelmä lumikenkiä ja suksia. Tarjolla on eri pituuksia eri tarkoituksiin, mutta kaikissa on pitävä karvapohja. Emme olleet ennen kokeilleet näitä ja ajattelimmekin, että ne eivät ole kovin hyvät verrattuna normaaleihin lumikenkiin. Kun pääsimme liikkumaan tunturissa, huomasimme kuitenkin nopeasti, että olimme väärässä ja kyseessä oli erittäin kätevät varusteet. Niillä liikkuminen on helpompaa, kuin normaaleilla lumikengillä, koska jalkoja ei tarvitse nostella. Alastulo on myös paljon nopeampaa ja tehokkaampaa, koska voit rauhassa lasketella. Jos et ole vielä kokenut liukulumikenkiä, voin suositella niitä lämpimästi.

Pitkä päivä oli ohi ja olimme majoituksessamme vasta myöhään illalla. 12 tunnin työpäivä ulkona otti veronsa ja molemmat nukahdimme hyvin nopeasti sänkyyn päästyämme.

Perfect hideout in forest

If you’re a person who likes nature, silence and a place to really charge your batteries, this accommodation is for you. At Nature is not just a place to stay, it is complete experience. This awesome family run business offers you a stay in cosy cabin with fireplace and wood heated sauna, open fire dinner, ice fishing, hiking in the wilderness and many more outdoor related activities. The couple who run the business is super nice and they both have biologist background so their knowledge about nature is vast. Our stay in here was fantastic and we couldn’t ask more. Definitely a place to visit.

From the forest cabin our journey continued to a museum tour day. In Finland, we have indigenous people called Sámi. Sámi people live in the arctic and the Sámi land covers areas from Finland, Norway, Sweden and Russia. In total there are some 50 000 – 100 000 Sámi people in total. They have own languages, parliaments and cultures. In Finland we have three different cultural Sámi cultures, Northern Sámi, Skolt Sámi and Inari Sámi. We visited Sámi cultural and administrative centre called Sajos and Sámi museum Siida. The visit to those places really helped us to understand more of the Sámi culture and our own indigenous people. As a Finn, I think that it is a bit silly that in school we don’t learn that much of the Sámi culture. I genuinely hope that this will be changed at some point in the future.

Jos olet ihminen, joka rakastaa luontoa, rauhaa ja paikkaa, jossa pääset oikeasta lataamaan akkujasi, on tämä majoituspaikka juuri sinulle. At Nature ei ole pelkästään paikka yöpyä, vaan kokonaisvaltainen kokemus. Tämä upea perheyritys tarjoaa kodikkaan majoittumisen mökissä, jossa on takka, puusauna, kotaillallisen, pilkkimistä, retkeilyä ja monia muita ulkoiluaktiviteettejä. Tätä kokonaisuutta operoiva pariskunta on taustaltaan biologeja, joten heillä on todella kattava tietämys luonnosta. Vierailumme heidän luonaan oli uskomattoman mukana, emmekä olisi voineet toivoa yhtään enempää. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Metsän keskellä sijaitsevasta mökistä, matkamme jatkui museokierrokselle. Ajoittain suomalaiset unohtavat, että meillä on oma alkuperäiskansa, Saamelaiset. Saamelaiset elävät Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän arktisilla alueilla. Tarkkaa lukumäärää saamelaisista ei ole, mutta arvioit liikkuvat 50 000 – 100 000 välillä. Heillä on omat kielensä, saamelaiskäräjät ja kulttuurinsa. Suomessa meillä on kolme eri saamelaiskulttuuria- ja kieltä, Pohjoissaami, Inarinsaami ja Kolttasaami. Me vierailimme Rikun kanssa Inarissa sijaitsevassa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa ja Saamelaismuseo Siidassa. Vierailut kyseisissä paikoissa auttoivat meidät ymmärtämään paremmin saamelaiskulttuuria ja meidän omaa alkuperäiskansaamme. Suomalaisena, mielestäni on hieman outoa, että kouluissa saamelaisuudesta opetetaan hyvin vähän asioita. Toivon, että tähän saadaan jossain vaiheessa muutos.

Enjoying the nature

Last few days of our trip we stayed in Wilderness Hotel Inari’s and Visit Inari’s luxurious villas, chalets and aurora cabin. Both places offer vast variety of activities and accommodation options to choose from.

We had been on this trip quite a long time already but still hadn’t seen any northern lights. The forecast for them hadn’t been that good either and if it would, there was too much clouds in the sky. One night though when we headed to snowshoeing, we got lucky. They weren’t the strongest one but still visible with naked eye. Me and Riku were thrilled that we got to shoot them eventually.

Since we enjoy so much spending time in the nature (and it’s kind of is our job too) we needed to get to snowmobile trip. Inari and Lake Inari Inarijärvi offers excellent surroundings for that activity. Lake Inari is the third largest lake in Finland by covering whopping 1048 km². In that area you can find quite a lot to drive with snowmobile. One good location to drive to is Ukonkivi, which is around 11 km fron the town of Inari. It has also been a sacred place for Sámi people for centuries. After driving around for good while we stopped to a Visit Inari’s tent to make food and rest a bit. When we got back to our accommodation it was already almost dark and suddenly it had been again almost 10-hour day.

Eventually our time in Inari and Saariselkä had come to the end. The trip was excellent and the hospitality towards us was in very high level. All our guides, hosts and associates put great effort to make our trip unforgettable and as best as it could be. Big thanks for Inari-Saariselkä Tourism for making this trip possible.

Pictures by Sami Laitinen and Riku Kylä.

Thanks also you, for reading this article. See you next time!

Viimeiset päivät reissustamme yövyimme Wilderness Hotel Inarin ja Visit Inarin tasokkaissa kelomökeissä, chaleteissa ja revontuli igluissa. Molemmat tarjoavat myös laajan kattauksen erilaisia aktiviteettejä, sekä majoitusvaihtoehtoja.

Olimme olleet tällä reissulla jo hyvän tovin, mutta emme olleet vielä kertaakaan nähnee revontulia. Revontuliennuste ei ollut ollut myöskään kovinkaan hyvä, ja vaikka olisinkin, lähes joka ilta oli ollut pilvistä. Yhtenä iltana, kun menimme lumikenkäilemään, meitä kuitenkin onnisti. Taivaalla ei leiskunut ehkä mahtavimmat revontulet, mutta ne olivat selvästi havaittavissa. Minä ja Riku olimme innoissamme, että pääsimme vihdoin kuvaamaan niitä, pitkän odotuksen jälkeen.

Me kun nautimme täysillä ulkoilusta (ja se on osittain osa työtämme), täytyi meidän päästä vielä moottorikelkkareissulle. Onneksi Inarin ja Inarijärven alue tarjoaa erinomaiset puitteet tätä aktiviteettia varten. Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja kattaa 1048 km². Tällä alueella riittää reilusti ajettavaa. Yksi hyvä kohde on Ukonkivi, joka on n. 11 kilometrin ajomatkan päässä Inarin kirkonkylältä. Kyseinen kivi ja saari on myös saamelaisten pyhä paikka jo vuosisatojen ajan. Ukonkivellä vierailun ja muualla maastossa ajelun jälkeen päätimme pitää ruokatauon ja pysähtyä eräälle saarelle, suureen Visit Inarin telttaan. Myöhemmin, kun saavuimme takaisin majapaikkaamme, oli jo lähes pimeää ja päivä oli jälleen liukunut lähes kymmentuntiseksi.

Lopulta reissumme Saariselälle ja Inariin oli tullut päätökseensä. Se oli kokonaisuudessaan onnistunut ja vieraanvaraisuus meitä kohtaa oli korkeatasoista. Kaikki oppaamme, majoittajat ja yhteistyökumppanit laittoivat kaikkensa peliin ja tekivät matkastamme unohtumattoman ja onnistuneen. Suuri kiitos Inari-Saariselän Matkailulle tämän reissun mahdollistamisesta.

 Kuvat: Sami Laitinen ja Riku Kylä

Kiitos myös sinulle lukija ja nähdään ensi kerralla!