Tales By Film
Riia – Lappi
If you are traveling to Norway from Finland, there are high possibility that you are driving through Kilpisjärvi. That is also what we did with my girlfriend back in 2019 fall. These pictures have been taken somewhere before Kilpisjärvi in the Northern Lapland, middle of nowhere. We had already driven quite a long time without stopping and needed a rest. We pulled to a bus stop and were able to stretch our legs. The dominant silence and long straight road behind us inspired me to capture these portraits of Riia during the autumn foliage in beautiful Lapland.
Jos matkaat Norjaan autolla, on hyvin suuri todennäköisyys, että matkasi kulkee Kilpisjärven kautta. Niin meilläkin tyttöystäväni Riian kanssa 2019 syksyllä. Kuvat ovat otettu jossain hieman ennen Kilpisjärveä, keskellä Lappilaista maisemaa. Olimme ajaneet jo pitkän tovin ilman pysähdystä ja halusin päästä ulos autosta. Pysähdyimme vastaan tulleelle bussipysäkille ja pääsimme jaloittelemaan. Vallitseva hiljaisuus ja takana siintävä suora tyhjä tie inspiroivat minut kuvaamaan nämä potretit syksyisessä Lapin maisemassa.
For me, Lapland has become especially important place, within a short period of time. It was 2018 summer when I first time visited in Lapland in Levi when I was filming MTB-enduro race. Already back then I was impressed by the nature, midsummer light, and the clean air. After that initial visit I have been visiting in Lapland during summer, fall and winter many times. Every visit has made me understand a bit better how important, valuable, and unique place it is for me. Also, the only indigenous people of the area of European union, Sámi people, has been one of my point of interests more and more. I have also understood that nothing that relates to Lapland should not be taken for granted. The diversity, accessibility, and usability depend on very many factors.
It has been great to see how this exceptional year of 2020 has inspired people to head outdoors more and maybe some has found Lapland in away that I had. The dominant situation has also caused that the situation of many locals and businesses in Lapland is not stable and like it use to anymore since there are no tourists coming from abroad like they used to. This is very unfortunate but at the same time I wonder why we Finns are not interested in Lapland on that level that domestic tourism would be enough to bear the Lappish tourism industry. Why we are not interested in our own unbelievable beautiful and rich nature? Why we are not interested in our own indigenous people? Is it because all of this is not marketed to Finns in a right way or why?
Itselleni Lapista on tullut hyvin merkityksellinen paikka, lyhyen ajan sisällä. Tein ensimmäisen oikean vierailuni Lappiin vasta vuonna 2018, kun olin Levillä kuvaamassa maastopyöräenduroa. Jo tällä kertaa minuun teki vaikutuksen luonto, keskikesän valo ja puhdas ilma. Tämän jälkeen olen vieraillut Lapissa useamman kerran talvella, kesällä ja syksyllä. Joka kerralla olen ymmärtänyt aina hieman paremmin sen kuinka arvokas, uniikki ja tärkeä paikka se minulle on. Enenevässä määrin minua on myös ruvennut kiinnostamaan Euroopan unionin alueen ainoa ja myös meidän oma alkuperäiskansamme saamelaiset ja heidän historiansa. Olen myös ymmärtänyt, että se ei ole myöskään itsestäänselvyys. Alueen monimuotoisuus, saavutettavuus ja käytettävyys riippuvat hyvin monesta asiasta.
On ollut mahtava nähdä kuinka vuoden 2020 poikkeuksellisuus on innostanut ihmisiä liikkumaan enemmän luonnossa ja ehkäpä jotkut ovat löytäneet Lapin ja kokeneet se merkityksellisyyden itselleen, samanlailla kuin minäkin. Vallitseva tilanne on kuitenkin myös aiheuttanut sen, että monien paikallisten ihmisten ja yrittäjien tilanne ei ole enää vakaa, koska Lappiin ei tule vierailijoita ulkomailta normaaliin tapaan. Tämä on hyvin valitettavaa, mutta samalla ihmetelen, että mikä se meissä suomalaisissa on, että emme ole kiinnostuneet Lapista sillä tasolla, että kotimainen matkailu pystyisi kantamaan Lapin elinkeinon. Miksi meitä ei kiinnosta aivan uskomattoman upea kotimaamme luonto? Miksi meitä ei kiinnosta meidän oma alkuperäiskansamme? Onko kyse siitä, että kaikkea tätä ei vain markkinoida oikealla tapaa suomalaisille vai mistä se johtuu?
Tomi and Samuli – Midsummer
Osissa pohjoismaita ja erityisesti Suomessa, juhannus on erityinen aika vuodesta. Valo, ilmassa leijuvat tuoksut ja yleinen atmosfääri ovat jotain ainutlaatuista. Perinteisesti ihmiset matkustavat omille kesämökeilleen perheiden ja kavereidensa kanssa viettämään laatuaikaa keskenään ja juhlimaan juhannusta. Minun perheelläni, eikä myöskään kavereillani ole tällaista mökkiä enää, mutta olemme kaveriporukassa vuokranneet mökin parin tunnin ajomatkan päästä Helsingistä. Neljänä vuotena putkeen olemme matkustaneet viettämään juhannusta yhdessä vuokramökkiin ja tarkoitus on tehdä sama myös tänä vuonna.
In some of the Nordic countries and especially in Finland, the midsummer is special time of the year. The light, smell in the air and the atmosphere is something else. Usually the tradition is to go to you summer cottage with your friends and family and spent some quality time there together celebrating. In my family nor in my friends have that kind of summer cottage anymore but we have been renting a place some two-hour drive from the capital Helsinki. It has been already four years in a row since we’ve been there, and we are planning to go there again this year.
Näissä kahdessa kuvassa ovat kaksi minun vanhinta ystävääni, Tomi ja Samuli. Kuvat ovat otettu kalareissullamme juhannuksena 2018. Tapasin Tomin ja Samulin ensimmäisen kerran kolmannella luokalla, kun minä ja perheeni muutimme Helsingistä pieneen kylään nimeltä Jokela. HE olivat molemmat luokallani, kun tulin kouluun uutena oppilaana. Muistan vieläkin hetken, kun ensimmäistä kertaa astuin luokkaan ja sain istumapaikan Samulia vastapäätä. Meistä tuli kaveruksia nopeasti ja tämä ystävyys on pysynyt tähän päivään asti. On luonnollista, että aikuisuus on verottanut ystävyyttämme siten, että emme näe enää niin usein verrattuna ala-asteen aikoihin, mutta se on normaalia. Samulia näen hieman useammin, koska hän asuu Helsingissä kuten minäkin, mutta Tomia, joka asuu Jokelassa, näen harvemmin. Huolimatta etäisyydestä välillämme ja siitä ettemme näe enää lähes joka päivä, aina kun näemme, tuntuu vieläkin kuin olisimme ala-asteella ja juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi.
These two pictures are portraits of two of my oldest friends, Tomi and Samuli, on our fishing trip during the midsummer 2018. We first met in third grade when me and my family moved to small town called Jokela from Helsinki. They were both on my class when I came as a new student to that school. I still remember when I first entered to the classroom and I got place so sit opposite of Samuli. We came friends quickly with Tomi and Samuli and still are to this day. It feels like adulthood has caught up and we don’t see each other that often anymore but I reckon that’s normal. Samuli I see more often since he lives in Helsinki like me, but Tomi lives in Jokela so him I got to see more seldom. Despite the distance and not seeing almost every day, when we see each other it still feels like being in the elementary and things just go on from where we left last time when we saw.
Erityisesti näinä aikoina meidän täytyy muistaa olla kiitollisia asioista, joita meillä on. Voin itse sano, että olen erityisesti kiitollinen ystävyyssuhteistani.
Especially in these times we must remember to be grateful of things we have. And I can say that I’m grateful of my friendships.
Voit katsoa videon, jonka tein vuoden 2018 juhannuksesta, tästä linkistä. You can watch a video that I made from our midsummer trip 2018 from this link: https://www.youtube.com/watch?v=N3iP4Mmax_w
Lauri – Iceland
Vuoden 2019 alussa Lauri sanoi minulle, että hän haluaisi lähteä jonnekin reissuun. Olemme molemmat rullalautailijoita, mutta mietimme, että sen ei tarvitsisi olla skeittireissu. Halusimme nähdä jotain hieman erilaista tällä kertaa. Kevään aikana tutkin eri matkakohteita useampaan otteeseen ja lopulta Islanti tuli mieleeni. Olin aina halunnut matkustaa sinne sen uniikin luonnon takia ja kun Laurin sanoi, että ”Selvä homma, käy mulle, luotan suhun”, emme voineet tehdä muuta kuin varata matka Islantiin.
Early 2019, Lauri had said to me that he would like to travel somewhere for a brief trip. We are both skateboarders, but we thought that it wouldn’t need to be skate trip. He wanted to see something different this time. During the springtime I was browsing various locations where to travel, and Iceland came to my mind. I had always wanted to travel there because of the amazing and so unique nature that the country has to offer. I suggested him that we should travel there, and he said “Yup, it’s fine for me, I trust you” So we booked our trip to Iceland.
Ensimmäisessä kuvassa hän on kuvattuna aikaisin aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun odotimme koneeseen nousua. Valo oli täydellinen, kiitos lasiseinien himmennysten, jotka pehmensivät sitä mukavasti, jättäen alaosan tummaksi. Ei kauaa tämän kuva ottamisen jälkeen nousimme koneeseen ja lähdimme kohti seikkailuamme. Ja mikä seikkailu se olikin. Toisessa kuvassa Lauri nauttii näkymistä Islannin itä osassa sijaitsevassa Stoksnesissä. Vierailimme siellä meidän viimeisenä päivänämme, sillä seuraavana aamuna ajoimme lentokentälle ja lensimme takaisin kotiin. Tämä matka oli unohtumaton. Maa on niin poikkeava muista maista, joissa olimme aiemmin vierailleet ja se tarjoaa todella paljon erilaisia asioita nähdä ja kokea. Olimme molemmat äärimmäisen tyytyväisiä reissuumme.
In the first picture I photographed him early morning at Helsinki-Vantaa Airport when we were waiting the departure. The light was perfect because the tinted glass walls softened it just right but leaving the lower part dark. Not soon after when I took the picture we took off to our adventure. And what an adventure it was. In the second picture he is enjoying the views of Stoksnes in eastern part of Iceland. It was our last day in Iceland and next day we would drive back to the airport and fly back home. That trip was unforgettable. The country is so different compered to other places where we had travelled and there is enormous amount of things to do and see. We were both very satisfied to our trip.
Voit katsoa reissusta kuvatun videon täältä. You can watch short video made from that there in here: https://www.youtube.com/watch?v=c4u3AcQneTQ
Jelle – Nuuksio
Tervehdys lukija! Tästä alkaa uusi blogisarja. Jokainen blogi sisältää kaksi filmikamerallani kuvattua kuvaa ihmisistä. Itse aloitin valokuvauksen filmikameralla ja kuvaus filmille on ollut aina mukana oman valokuvausurani aikana. Jokainen kuvapari sisältää tarinan kuvassa esiintyvistä ihmisistä ja/tai tietoa kuvasta itsestään. Uusi postaus tulee, joka toinen viikko. Mukavia lukuhetkiä!
Hello reader! From here starts new blog series. Every post contains two pictures of people, taken with my film camera. I started to photograph on film and film photography has always been present during my photography journey. Every set of the pictures contains a story about the people in the frames and/or more about the picture itself. New post is coming fortnight. Happy reading!
Minä ja Jelle tavattiin Australiassa vuonna 2016, Old Firestation hostellissa Perthissä. Olin kerennyt rahaa ja lähtenyt kohti uusia seikkailuja matkustaen maapallon toiselle puolelle. Jelle oli jo matkustanut jonkin aikaa. Me majoituimme samassa huoneessa, joten aloimme viettämään aikaa yhdessä ja juttelemaan pitkiä keskusteluita. Hän myös lauloi paljon, joten me lauloimme paljon. Hän kertoi myös, että hänestä oli jokin aikaa sitten tullut isä ja hän kaipasi tytärtään. Ajoittain hän jo suunnittelikin matkustavansa tapaamaan tätä.
Me and Jelle met in Old Firestation hostel in Perth, Australia in 2016. I had gathered some money to face new adventures and travel to the other side of the world. Jelle had been already traveling for a while since he had left from his home in Netherlands. We stayed in a same room for a while, so we started to hang out together and have long chats. He really liked to sing so we sang a lot. He told me also that he had became a father recently and was missing his daughter a lot, so he was planning to visit her.
Lähdin Perthistä toiselle puolelle Australiaa töiden perässä ja hän matkusti Tasmaniaan. Jatkoimme matkustamista omia polkujamme pitkin, Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa, mutta pidimme koko ajan yhteyttä. Palasin kotiin reissulta paljon aiemmin kuin hän. Itse kohtasin elämässäni suuria haasteita, mutta loin myös jotain uutta. Kuitenkin aina kun juttelin hänen kanssaan, hän sanoi, että ”Sami, asiat kyllä järjestyvät, ne järjestyvät aina” Tuntui siltä, että hän tiesi mistä puhui. Myöhemmin, elokuussa 2018, hän otti minuun yhteyttä ja kysyi jos hän voisi tulla vierailulle Helsinkiin. Sanoin hänelle, että totta kai se käy, joten hän tuli vierailulle syyskuun alkupuolella, yöpyen muutaman yön. Yksi asia, jonka hän ehdottomasti halusi nähdä oli suomalainen metsä, joten suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon. Alkusyksyinen päivä oli täydellinen päivän mittaiselle retkelle, ja me molemmat olimme äärettömän onnellisia. Saimme nauttia luonnosta ja toistemme seurasta jälleen, pitkän tauon jälkeen.
I left from Perth to other side of Australia for work and he also went to Tasmania. We travelled our own paths the rest our stay in Australia and South East Asia, but we kept contact all the time asking how’s things. I returned to my home country much earlier than him. I faced some barrier in my life and started to do new things too. But when talking to him he said that “Sami, it will get better, it always will” It felt like he knew what he was talking about. Then, he contacted me late August 2018 asking if he could come and visit me in Helsinki. I said that absolutely and he came early September and stayed few days. One thing that he really wanted to see was Finnish forest, so we headed to Nuuksio National Park. Early autumn day was perfect for a day hike and we both were extremely happy, enjoying the nature and meeting again after long time.