Touring Finland With Bicycle

Background

I like to drive with my bicycle a lot. Especially living in that kind of area in Helsinki where it is the fastest and easiest way to move around, it would be unwise not to use it. I also like to have around one-hour biking workouts usually once a week.

I’ve thought about traveling with bicycle around Finland from time to time, but it’s been more like “yeah would be cool, I’ll do it” not like I’m seriously going. This time my mind was different though. One part of my inspiration to this kind of trip comes from my dad for sure. When he was around my age, he did few bicycle trips around Finland, just a bit longer than I’m doing now.

It was a couple weeks ago when I just suddenly got the feeling that, damn I’m going for a bicycle trip around Finland. I didn’t have anything that would hold me back at home right at the moment and in upcoming two weeks, so why not. The summer in Finland is at it’s best so what would be better than see my home country cycling around it.

Pyöräilyhän on erittäin mukavaa ajanvietettä ja itse pyöräilen melko paljon. Varsinkin kun asun sellaisella alueella Helsingissä, että polkupyörä on usein se nopein ja helpoin tapa liikkua ympäriinsä, olisi hölmöä olla sitä käyttämättä. Yleensä teen myös tunnin mittaisia pyörälenkkejä, epäsäännöllisen säännöllisesti noin kerran viikossa.

Olen pitkään haaveillut pyöräreissusta ympäri Suomen aina ajoittain. Se on kuitenkin ollut enemmän juurikin haaveilua, että ”olisi siistiä lähteä”. Aikuisten oikeasti lähtemässä en kait ollut ollut. Tällä kertaa aivonystyrät värähtelivät kuitenkin toisenlaisesti. Yksi inspiraation kohde tällaiselle pyöräretkelle tulee myös isältäni. Kun hän oli minun ikäiseni, teki hän muutamia pyöräretkiä ympäri Suomea, tosin hieman pidempiä kuin minä nyt teen.

Parisen viikkoa sitten eräänä harmaana tiistaina yhtäkkiä vain päätin, että nyt minä sinne pyöräretkelle lähden. Kotona ei ollut mitään, joka olisi meikäläisen siellä pitänyt ja ettenkö voisi viettää paria viikkoa mukavasti pyöräillen, joten miksipä ei. Ja kesähän on Suomessa parhaimmillaan, niin mikä olisi parempi tapa viettää aikaa kuin tutustua kotimahan pyöränselästä.

Preparation

So, I’m no cyclist. I’m no professional or even semi pro. I’d say that I’m just normal Sunday biker who likes to bike around. My bike especially is no trekking or long-distance bike. It’s just a normal seven speed hybrid bike. Some preparations I did before the trip though, and so should you if you’re thinking of doing a long biking trip.

I have bunch of tools with me to fix the bike if needed. I also have a spare tube, patching kit, pump and some other small stuff that’ll keep me going if a brake down is gonna happen. Side mirror is also good to have while traveling on the highways. The biking bags that I have mounted to my bike are no fancy things either. Waterproofness? Who needs that? I’m actually using my dad’s old bags and they work perfectly fine. I have fitted all the stuff in those that I need; change clothes, extra water, some food, laptop and camera gear (and basic stuff od course, toothbrush etc.)

I’d say that the basic knowledge of how to change the tube, fix the chain or in other way sort up small problems with bike, are good things to know how to do before leaving to this kind of trip.

Faktat pöytään. En ole mikään pyöräilijä. En ammattikaveri, enkä edes semikovapolkija. Sanoisin ennemmin, että olen normaali sunnuntaipyöräilijä, joka tykkää pyöräillä paikasta a paikkaan b. Pyöräni ei varsinkaan ole mikään trekking- tai pitkänmatkan matkapolkupyörä. Se on normaali seitsemänvaihteinen hybridioyörä. Täysin soitellen sotaan en nyt kuitenkaan lähtenyt (ehkä puoliksi) vaan joitain valmisteluita tein ennen matkalle lähtöä. Suosittelen myös sinun näin tekemään, jos suunnittelet pidempää pyöräreissua.

Itsellä on mukana kasa työkaluja, joilla korjata pyörää. Löytyy myös varasisäkumi, paikkaussarja, pumppu ja jotain muuta pikkusälää, jolla pitää pyörä liikenteessä. Sivupeili on myös hyvä olla, kun ajelee maanteille. Pyörälaukut, jotka minulla on mukana, eivät ole mitään hienoutta nekään. Vesitiiviys? Kuka sellaista tarvitsee? Laukut ovat oikeastaan isäni vanhat, joita hän käytti omilla retkillään ja ne toimivat vielä täysin hyvin. Kaikki, jota mukanani tarvitse, olen mahduttanut kahteen laukkuun; vaihtovaatteet, vettä, hieman ruokaa, läppäri ja kamerakamat (ja tietty perusjutut hammasharjat jne.)

Sanoisin, että perusymmärrys siitä, kuinka vaihtaa esim. sisäkumi, korjata ketju tai jollain muulla tapaa ratkaista pyörään liittyvä ongelma, ovat asioita, jotka tulisi tietää ennen tällaiselle reissulle lähtöä.

The beginning

On the first day I was planned to cycle to my brothers to Mäntsälä. 20km from the beginning were familiar route for me from biking it occasionally. Near Helsinki-Vantaa Airport I stopped to watch landing airplanes and get some pictures of them. All the way to Järvenpää I was able to cycle on the cycling path which was good. From Järvenpää to Jokela, where I stopped for couple of hours to eat, it was first time that I needed to cycle on the side of the bigger road.

After the pit stop in Jokela, I still had some 40km to go to my first overnight stop (or two-night stop). This leg was provided traditional Finnish countryside views, fields and forest. I needed to drive some gravel roads, but they were in good condition. Finally, after 10pm I arrived at my brothers. I left from home around 2pm but with all the stops the total biking time was 4 hours and 23 minutes and distance traveled 91km. After the first day I wasn’t even that tired, only my shoulders were hurting being in static position all the time. I stayed here for two nights. At the first no biking day we went to see this cool place called Kiikunlähde which is natural spring with turquoise water.

Ensimmäisenä päivänä olin suunnitellut suuntaavani veljeni luo Pohjois-Mäntsälään. Ensimmäiset 20km olivat itselleni tuttua reittiä, koska olin sitä silloin tällöin pyöräillyt. Lähellä Helsinki-Vantaa lentokenttää pysähdyin toviksi ihastelemaan ja kuvaamaan laskeutuvia lentokoneita. Hyvää tässä reitissä oli se, että koko matkan Järvenpäähän asti sai ajaa pyörteitä pitkin. Järvenpäästä Jokelaan, jossa pysähdyin pariksi tunniksi ja murkinoin, tuli minun ensimmäistä kertaa ajaa autotien reunassa, rekkojen armoilla.

Jokelassa pidetyn varikkopysähdyksen jälkeen matkaa oli vielä jäljellä nelisenkymmentä kilometriä, ensimmäiseen yön yli kohteeseen (tai kahden yön pysähdykseen). Tämä pätkä oli taattua suomalaista maalaismaisemaa, peltoja ja metsää. Matkalla minun tuli ajella jonkin verran hiekkateitä, mutta ne olivat onneksi hyvässä kunnossa, eikä aiheuttaneet huolto. Lopulta, hieman klo. 10 jälkeen, saavuin veljeni luo. Olin lähtenyt kotoa Helsingistä kahden aikoihin, mutta kaikkine pysähdyksineen pyöräilyaika oli n. 4 tuntia ja 23 minuuttia. Matkaa kertyi yhteensä 91 kilometriä. Ensimmäisen päivän jälkeen en edes ollut kovinkaan väsynyt, ainoastaan hartioihin sattui, koska ne joutuvat olemaan hyvin staattisessa asennossa ja jännityksessä koko ajan ajaessa. Yövyin siis täällä kaksi yötä. Ensimmäisenä välipäivänä kävimme tutustumassa lähteeseen nimeltä Kiikunlähde. Todella upea paikka, jossa on turkoosia vettä ja pohjan tukit näkee selkeästi.

Second biking day morning was cloudy, but I had looked from the forecast that it shouldn’t rain on that day. I set my route to Maps and started pedaling. The first few kilometers I drove on a small road that is used when you need to go to take care out of a forest. Quite rough gravel and big rocks. I thought that well, soon I’ll get to proper asphalt road. But no. The distance from Mäntsälä to Pälkäne was 98km and 90% of it I drove on the grave roads, small, in bad shape, swirly, hilly etc. I’d say that maybe better route planning would have been a good option.

My inner weather guy had been apparently in a rust since it started to rain when I had cycled a bit over an hour. At least I was able to use my rain coat, so I didn’t take it for nothing with me. Anyways, I managed to get safely to my destination in Pälkänä where I stayed a night at my grandpas. When I got there, I immediately went to heat up the sauna. And oh boy, the feeling after biking around 100km you go to sauna and relax. That’s priceless.

Toisen pyöräilypäivän aamu alkoi pilvisenä, mutta säätiedotuksen mukaan sadetta ei tulisi kuitenkaan tulla. Asetin reittini Mapsiin ja lähdin sotkemaan eteenpäin. Muutamat ensimmäiset kilometrit ajoin pieniä metsänhoito- ja mökkiteitä. Ajattelin, että no kohta sitä pääsee hyvälle asfalttitielle, mutta ei. Matka Mäntsälästä Pälkänneelle oli 98 kilometriä ja 90% siitä ajoin juuri näitä huonokuntoisia ja pieniä hiekkateitä, joilla liikkuessa ei aina ollut varma olenko enää reitillä ollenkaan. Ehkä hieman parempi reittisuunnittelu olisi ollut paikallaan.

Sisäinen säämieheni oli selvästi ollut ruosteessa, koska reilun tunnin polkemisen jälkeen sadettahan se rupesi lykkäämään. Mutta tämähän oli vain hyvä asia, koska se tarkoitti sitä, etten ollut ottanut sadetakkiani mukaan turhan päiten. Joka tapauksessa, onnistuin navigoimaan tieni toiseen kohteeseeni Pälkäneelle, jossa yövyin vaarini luona. Heti kun pääsin perille, nappasin liiteristä puita ja menin lämmittämään saunaa. Ja voi pojat, se fiilis kun 100 kilometrin jälkeen pääset saunaan… Korvaamatonta.

Next morning, I walked around in the hoods. The area where I stayed, I had pretty much grown up in. When I was a kid, we spent almost every weekend during the summer in there. There’s something magical in the peacefulness of countryside. Countryside is where I want to be even though I really like to live in the city.

Third day of biking was going to be the shortest of my legs. A bit under 60km from Pälkäne to Tampere with a stop at my relatives in Valkeakoski. The biking time was a tad under three hours but have to say that this wasn’t the easiest trek. Roughly half and hour in, I really started to feel the soreness in my legs and it was bad. Plus, the whole 60km was riding against the wind which is the worst enemy of cyclist. Sometimes it feels that you’re going backwards for Christ sake! My mood rose up though when I reached Tampere. There I met my cousin and we went to grab a bite, some meze stuff. It had been couple of years since I last time visited Tampere so we walked around in the downtown to see what new there was. Well, the downtown was blown up because of construction of a tram but still it’s a nice city. I really like the architecture and how compact the place is. Later in the evening I went to a pub to see Croatia versus Russia World Cup game and of course Croatia won. One word, Rakitic.

Seuraavana aamuna tein pienen aamukävelyn hoodeilla. Paikka, jossa yövyin, oli missä olin käytännössä kasvanut. Kun olin lapsi, vietimme siellä kesäisin melkein jokaisen viikonlopun. Maaseudun rauhassa vain on sitä jotakin maagista. Maaseutu on missä haluan olla, vaikka pidänkin kaupungissa asumisesta.

Kolmas pyöräilypäivä olisi lyhyin tämän reissun rykäsyistä. Pälkäneeltä Tampereelle tuli matkaa vajaa 60 kilometriä, Valkeakoskelle sukulaisten luona tehdyn pysähdyksen kanssa. Ajallisesti hieman alle kolme tuntia, mutta täytyy sanoa, että tämä väli ei ollut todellakaan se helpoin. Puolen tunnin pyöräilyn jälkeen jaloissa alkoi tuntia ja pahasti. Kaiken lisäksi, koko 60 kilometriä poljin vastatuuleen, joka on polkupyöräilijän pahin painajainen. Välillä tuntuu, että polkee takaperin, koska tuuli on niin kova. Mielialani kuitenkin tavoitti uusia sfäärejä, kun saavuin Tampereelle. Siellä tapasin serkkuni, jonka luona myös yövyin. Kävimme haukkaamassa hieman purtavaa, maistuvia mezejä, ja kävelimme keskustassa. Olin viimeksi käynyt Tampereella pari vuotta sitten ja nythän se oli kuin räjäytystyömaa, raitiovaunun rakentamisen takia. Silti, Tampere on kyllä todella mukava kaupunki. Arkkitehtuuri on kivaa, kaikki on kompaktisti lähellä ja vibet miellyttää. Myöhemmin illalla menin pubiin todistamaan Kroatian voittoa Venäjästä, jalkapallon MM-kisoissa. Yksi sana riittää. Ivan.

The mid stage 

The total length of this trip was around 760km. The average leg was 100km long. On my fourth day of biking I needed to face the longest bit of this epic journey to the deep holes of my mind and muscle fibers of my tights. 160km from Tampera to Jyväskylä. I started this one early, a bit after 6am since I knew that it’s going to be hard. The beginning was again quite rough gravel road and driving in those kinds of roads 50 km/h wasn’t that safe but it’s a downhill, you don’t brake in a downhill.

Few hours in I found this secluded spot forest beach spot where I spent some time just relaxing and enjoying the nature (and flying my drone a bit). At there I started to think, why I was actually doing this, driving almost 800km with bicycle around Finland and the decision to do that was quite extempore. I found out that there’s no specific reason for it. It was just a cool idea to leave and be in peace for a while.

Tämän reissun kokonaismatka on suunnilleen 760 kilometriä. Keskimääräinen pituus paikasta a paikkaan b on 100 kilometriä. Neljäntenä pyöräilypäivänä oli minulla kohdattavana eeppinen matka syvälle mieleni sopukoihin ja reisien lihassäikeisiin. 160 kilometriä Tampereelta Jyväskylään. Aloitin aamulla ajoissa, siinä kuuden pintaan, koska tiesin että tämä päivä olisi melko rankka. Alku oli taas melko rouheaa hiekkatietä ja sen kaltaisilla teillä 50 km/h ajaminen ei ehkä ole se turvallisin matkustustapa, mutta kuka nyt alamäessä jarruttelee!?

Muutama tunti poljettuani löysin mukavan eristyneen ja hiljaisen rantakallion metsästä, jonne pysähdyin rentoutumaan ja mietiskelemään (sekä lennättämään dronea). Siellä luonnonhelmassa rupesin miettimään, miksi oikeastaan olinkaan ajamassa lähes 800 kilometriä ympäri Suomen polkupyörällä ja päätös tehdä tämä reissu oli melko extemporemeiningillä toteutettu. Tajusin, ettei siihen mitään erityistä syytä ollut. Idea vaan tuntui (ja ajoitus) sopivalta vain lähteä ja olla rauhassa tovi.

When I was closing to Jämsä, I heard snap from my pedals or somewhere and then when pedaling I felt small klank or so with every fourth pedal push (can you even say that in English?). Everything worked still so I wasn’t so worried. In Jämsä I needed to stop for a coffee, even though I don’t drink it, because I started to be very tired already. Few kilometers after my stop it started to be hard. I mean hands down hard. I didn’t know that cycling can go to mental side. When you start to reach your physical limits, your mind starts to crumble. That is not fun, but you just must keep rolling.

Eventually I arrived to Jyväskylä to my other brother’s and oh boy I was HAMMERED. Straight away we went to the city to meet my cousin and have a burger. Instead of one portion of sweet potato fries, I took two I was so hungry. The estimated calorie consumption of this 160km leg was 5000 kcal and when I add to my rest consumption the total calorie consumption on that day was somewhere in 7000 kcal. There’s room to eat in those digits for sure. Later my brother, who is also called the Bike Wizard, checked out my bike and noticed that my chain, or chain connector, was snapped half. So, I was driving with broken chain 50km. Luckily, he had tools to fix it and I was happy to go to sauna and bed.

Kun olin lähestymässä Jämsää, kuulin napsahduksen polkimista ja tämän jälkeen, joka neljännellä polkaisulla kuului klank. Kaikki kuitenkin toimi, joten en ollut niin kauhean huolissani asiasta. Jämsässä oli pakko pysähtyä kahville, vaikken edes kahvia juo, koska väsymys alkoi tavoitelle uusia sfäärejä. Muutama kilometri pysähdyksen jälkeen, alkoi olla todella vaikeaa. Meinaan, että to-del-la vaikeaa. En tiennyt, että pyöräily voi mennä henkimaailman hommiksi. Kun alat saavuttaa fyysiset rajat kehossasi, niin mieli alkaa kyllä pikkuhiljaa murentua. Se ei ole ollenkaan kivaa, mutta ainoa mitä voit tehdä on vain jatkaa rullaamista.

Lopulta saavuin kuin saavuinkin Jyväskylään, toisen veljeni luokse. Ja voi pojat, olin kyllä MOUKAROITU. Lähdimme lähes samalta istumalta kaupunkiin syömään serkkumme kanssa. Burgeri oli erittäin passeli tähän väliään ja bataattiranut tuplana, kyllä kiitos. Arvioitu kalorinkulutus tällä 160 kilometrin matkalla oli 5000 kilokaloria ja kun se yhdistetään lepokulutukseen, nousee päivän kulutus 7000 kalorin paikkeille. Siinä on noissa lukemissa kyllä tilaa syödä. Myöhemmin veljeni, jota myös Pyörävelhoksi kutsutaan, katsoi pyörääni ja huomasi, että ketjuni (tai ketjun liitoskohta) oli puoliksi poikki. Onneksi se ei ollut katkennut kokonaan matkalla. Onneksi hänellä oli välineet korjata se ja minä oli onnellinen ja valmis menemään saunan kautta nukkumaan.

After sleeping comfortably on a couch that was designed for dwarfs I was full of energy to continue my journey towards Mikkeli. The forecast showed nothing but sun for this day, so I was happy to get going again. This leg turned out to be my favorite of this while trip. No biking against the wind, the road was silky smooth, sun was shining, and extremely good lunch break gave me wings of an eagle. To Mikkeli I arrived over half an hour earlier than I was scheduled so I spent my time flying with my drone and getting those epic clips for the travel video from this trip which is coming. At some point. Later in the evening I noticed that the sun had given me some color. Red color.

Hyvin nukutun yön jälkeen sohvalla, joka oli suunniteltu tontuille, olin täynnä energiaa jatkamaan matkaani Mikkeliä kohti. Säätiedotus lupasi pelkkää auringonpaistetta, joten eihän sitä voinut olla kuin täpinöissään tulevasta päivästä. Tämä pätkä Jyväskylästä Mikkeliin osoittautui lopulta koko reissun mukavimmaksi etapiksi. Ei vastatuulta, tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, aurinko paistoi ja erinomainen lounastauko siivittivät meikäläisen eteenpäin kuin pegasos. Saavuinkin lopulta Mikkeliin yli puoli tuntia aiemmin, mitä olin aikatauluttanut ja minulle jäi aikaa kuvata dronella sitä eeppistä videomateriaalia, tästä reissusta tulevaa videota varten. Video tulee jossakin vaiheessa. Myöhemmin illalla huomasin, että aurinko oli myös kivasti antanut väriä pintaan. Punaista väriä.

The end

Mikkeli (St. Michel) is definitely a place worth to visit. The downtown and market square are, how I’d say this, splendid places to spend some time especially during the summer time. Next stop for me was Kouvola. In that city I’ve spend lot of time in my youth, time after youth and time after the time after youth, which is current time. The distance was 108 kilometers and like the last leg, no issues what so ever.

Well one smallish issue I had though. Like I mentioned earlier, during this whole journey my average calorie consumption were around 7000 kcal. I had looked up a place, small grill kiosk, in half way. They had menu on their website and I found something to eat for me from it. When I arrived there, hungry and thirsty from the strenuous biking, I already knew what I was gonna order. It turned out that they didn’t have that vegetarian sort of dish anymore on their menu, even though it was on their menu. For I while we tried to figure out what they could make for me. After half an hour I got small plate with few potato stick, baked veggies and piece of lettuce and couple slices of bread. All the points go to this nice lady who made it but that was like drinking water for me, in energy vice. Luckily, I had some salted peanuts and some energy bars that I was able to keep going without fainting.

Mikkeli on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Keskusta-alue ja tori ympäristöineen omat mukavata seutua viettää aikaa, erityisesti kesällä. Seuraava pysähdys minulla oli tuo Suomen kaunein kaupunki, Kouvola. Siellä onkin tullut vietettyä aikaa lapsena, lapsuuden jälkeen ja lapsuuden jälkeisen ajan jälkeen eli nykyhetkessä, melko reilusti. Etäisyys pyörällä sotkien oli 108 kilometriä ja totuttuun tapaan, se meni kuin elokuvissa, täysin ongelmitta.

Tai no yksi pieni ongelma tai töyssy matkalle mahtui. Kuten aiemmin mainitsin, oli päiväkulutukseni n. 7000 kaloria. Olin katsonut erään paikan sähköinternetistä, jossa halusi pysähtyä syömään. Sieltä löytyi menu, jossa oli syötävältä kuulostavaa tekstiä. Paikka sijaitsi taktisesti puolessa välissä Mikkeliä ja Kouvolaa. Kun sitten saavuin sinne nälkäisenä ja janoisena raskaasta pyöräilystä, tiesin jo mitä tilaisin. Osoittautui kuitenkin, että he olivat poistaneet vegenkaltaiset ruoat kokonaan pois listaltaan (vaikka ne siis vielä ruokalistoissa oli näkyvissä). Tovin siinä pohdimme, mitä siinä he voisivat minulle laittaa. Puolen tunnin päästä eteeni tuotiin lautanen, jossa oli muutama lohkoperuna, paistettuja vihanneksia ja pari palaa salaattia ja kaksi siivua leipää. Kaikki pisteet menevät kyllä tälle erittäin mukavalle rouvalle, joka oli annoksen alusta asti itse valmistanut, mutta energiansaantinäkökulmasta se oli sama kuin vettä olisi juonut. Onneksi itsellä oli pähkinöitä, suklaata ja energiapatukoita mukana ja pystyin jatkamaan matkaa pyörtymättä.

In Kouvola I spent three days, staying at my friend and my relatives. Those days I pretty much just relaxed and didn’t think about biking at all. And have to say that those three resting days were something that I really needed, especially my ass needed.

Then came the last day of my bicycle tour around Finland (well not around Finland, but sort of. You know). I had s light and lively feeling, sun was shining and great music from my headphones. It was so great to cycle. The landscape started to be flatter too, so not that much of uphill anymore. This time I also remembered to put on sunscreen that my shrimpnes wouldn’t go any further.

I was flying so fast that I had only three bigger stops. One when I stopped to film bit more, one for lunch and one in Porvoo. That is also a city where I really recommend visiting and apparently many people had noticed that. That city is actually a place to go during the summer but also during the winter time. Which one you pick, it’ll be good. I stopped in traditional Brunberg’s candy factory story to buy some sweet liquorice and chocolate. Few pics in the old town from here and there and back to the pedals.

And then, later in the evening, I started closing the Metropolitan area of Helsinki. The feeling was awesome when I cycled the same road to the other way that I was cycled one and half weeks ago. The feeling when you do or achieve something that you probably didn’t think that’ll you gonna do is so rewarding. This thing is just a small thing in a bigger sea, but it’s the small streams that makes the sea. I was so happy when I got back home and just collapsed to mu couch and went through what I did. 766 kilometers, 39h 9min spent biking, six cities, lot of Finnish countryside landscape, sore ass, sore legs, painful shoulders but clear and happy mind. It was worth it.

Kouvolassa vietin kolme päivää, kaverini ja sukulaisteni luona. Noina kolmena päivänä oikeastaan vain rentouduin, enkä miettinyt pyörää saatikka siihen koskenut. Osoittautui myös, että nuo kolme lepopäivää todellakin olivat sellaiset, mitä tarvitsin, erityisesti mitä perseeni tarvitsi.

Sitten koittikin pyöräretkeni viimeinen päivä. Minulla oli kevyt ja eloisa olo, aurinko paistoi ja ämyreistä soi eniromainen mosaiikki. Pyöräily oli täydellistä. Maisemat alkoivat myöskin olla paljon tasaisempia, joten ei enää uuvuttavia ylämäkiä. Tällä kertaa muistin myös laittaa aurinkorasvaa, jotta katkarapumaisuuteni ei kehittyisi yhtään pidemmälle.

Etenin niin hyvillä siivillä, että en pitänyt kuin kolme hieman pidempää pysähdy matkalla. Yksi kun pysähdyin syömään, kuvaamaan ja yksi Porvoossa. Ja Porvoohan on taas sellainen kaupunki, jossa sinun tulisi käydä, ellet ole jo käynyt. Ja kivaahan siinä kaupungissa on se, että menit sitten kesällä tai talvella, se on aina hyvä. Pysähdyin Brunbergin tehtaanmyymälässä hakemassa lakritsat ja suklaat kotiin ja pyörähdin vanhassa kaupungissa ottamassa muutamat kuvat ja videoklipit, enkä todellakaan ollut ainoa immeinen mestoilla. Kyllä turret tietävät, missä kannattaa käydä. Pysähdyksen jälkeen taikaisin polkimien päälle ja kohti reilun 40 kilometrin päässä odottavaa Helsinkiä.

Myöhemmin illalla aloin lähestymään Helsinkin metropolialuetta. Ja se tunne minkä koin, kun pyöräilin samaa tietä eri suuntaan, jota olin pyöräillyt puolitoista viikkoa sitten, oli aivan uskomaton. Tunne, kun teet tai saavutat jotakin, mitä et ollut kummemmin ajatellut tekeväsi on erittäin palkitseva. Erityisesti silloin, jos olet joutunut hieman pinnistelemaan tämän saavuttaaksesi. Tämä retki on vain pieni puro, mutta se on ne monet pienet purot, jotka koostavat ison virran. Olin älyttömän onnellinen, kun väsyneenä rojahdin kotona sohvalle ja kertasin retken tapahtumia. 766 kilometriä, 39tuntia ja 9minuuttia pyörän selässä, kuusi kaupunkia, paljon suomalaista maalaismaisemaa, kipeä perse, väsyneet jalat ja jumissa olevat hartiat, mutta kirkas ja iloinen mieli. Ehdottomasti vaivan arvoista.

Equipment wise, I’m not the best person to say what you should take and what not to this kind of trip. I managed with small amount of clothes (rain coat included), basic hygiene essentials, a bit of food, repair tools (spare tube, patching kit, spanners etc.), camera equipment (essential), one water bottle on the bike and one big in my bag. That’s it.

My brother and cousin said that I’m quite a clown when leaving to this kind of trip without proper equipment nor bike, and not even speaking about lock pedals. But I just replied that I wouldn’t had probably did this trip if I’d had started to get all that gear. This is just something that I did but it was something outside of my comfort zone. You really need to go there that you’ll achieve something, anything. It doesn’t matter what it s what you’re planning to do, traveling around the world, doing bungee jump, running marathon, founding a company, starting new relationships etc. you won’t get those if you just sit at home and stay at your comfort zone. So, set some goals, go out and do it!

Thanks to all the people who followed my journey through Instagram. I decided to update my stories instead of doing a vlog out of this trip. But follow me in Instagram and stay tuned for small travel video of this voyage

Mitä tulee varusteisiin, en ehkä ole paras ihminen kertomaan, mitä tällaiselle retkelle tulisi ottaa mukaan ja mitä ei. Itse pärjäsin hyvinkin pienellä varustemäärällä. Mukana oli hieman vaihtovaatteita (mukaan lukien sadetakki), perus hygieniavälineet, hieman ruokaa, korjaus työkalut (vararengas, paikkasarja, jakoavaimia jne.), kamera ja sen varusteet (välttämättömyys), yksi juomapullo pyörässä kiinni ja yksi isompi laukussa. Siinäpä se.

Veljeni ja serkkuni ajattelivat, että olen aikamoinen spede, kun lähdin tämmöiselle reissulle ilman kunnollisia varusteita tai pyörää, lukkopolkimista nyt puhumattakaan. Mutta vastasin heille, että jos olisin ruvennut varustautumaan ja miettimään tarkemmin kaikkea, en olisi varmaankaan edes lähtenyt retkelle. Tämä on vain jotain, mitä itse tein, mutta menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sinun tulee oikeasti mennä sinne, jos haluat jotain saavuttaa, mitä tahansa. Sillä ei ole väliä, mitä suunnittelet tekeväsi. Oli se sitten maailmanympärimatka, benjihyppy, maratonin juokseminen, yrityksen perustaminen, uuden suhteen aloittaminen jne., et tule ikinä näitä tavoittamaan, jos vain istut kotona ja pysyttelet omalla mukavuusalueellasi. Joten, tee suunnitelma ja, kahta erittäin karismaattista ja itseäni suuresti inspiroinutta tunnettua reissaria lainataksini, LÄHE MENEE!